Nuoria usein syyllistetään ja niin kai sen kuuluu mennä, että vanhempi polvi ajattelee aina nuorison olevan pilalla. Asiat ovat pilalla, jos ne eivät ole siten, mihin itse on tottunut ja jotenkin se on nuorison vika tai ainakin ne pukeutuvat väärin, kuuntelevat väärää musiikkia ja puhuvat vääristä asioista. Eikä siinä mitään, huomaan itse syyllistyväni samaan etenkin kuunnellessani nuorison musiikkia. Silti me kaikki olemme olleet nuoria, jolloin vanhempi polvi on meitä paheksunut, vaikka itse olemme ajatelleet tekevämme maailmasta paremman paikan. Näin sen kuuluu mennäkin ja tässä piilee itseään tasapainottava hienous, jolla yhteiskunta uudistuu maailman uudistuessa, mutta ei liian nopeasti. Voiko konservatiiveja olla ilman liberaaleja ja sama toisinpäin?
Korona-aikana kuitenkin tällainen vanhemman polven ajattelijakin joutuu väkisinkin katsomaan ja ihailemaan nuoria. Korona-tartunnoista esim. aikavälillä 1.2.-21.2. Husin alueella peruskouluista on tullut 3,76% tartunnoista, harrastuksista (sisältää ilmeisesti myös aikuisten harrastukset) 2,67%, 2. asteen oppilaitoksista 0,32% ja kategoriasta muut kontaktit, johon sisältyy aikuisten kontakteja, mutta myös nuorten mopomiitit sun muut, 2,24%. Aineistoon kuuluu ”ei kategoriaa” 9,57%, mutta vaikka nämä kaikki laskettaisiin nuorten syyksi, niin silti tämä antanee suuntaa siitä missä korona leviää. Itselläni ei ole kompetenssia arvioida viruksen leviämistodennäköisyyttä altistuessa, mutta näin maallikkona näyttää siltä, että jonkin verran virus lapsiin ja nuoriin tarttuu, mutta ei hirveän vahvasti ja tästä tulee johtopäätös, että nuoret ovat ilmeisesti noudattaneet keskimäärin rajoituksia kontakteissa huomattavasti jopa aikuisia paremmin. Huolimatta heidän alikehittyneistä otsalohkoistaan, joissa tapahtuu toimintamme kontrollointi ja säätely. Ei voi kuin kiittää ja kumartaa. Vertailun vuoksi edellisten lukujen jatkoksi taulukosta voidaan poimia esim. muut kuin sote-alan työpaikat 13,24% ja baarit/ravintolat 3,94%.
Aikuisten tehtävä olisikin miettiä, miten koronasta kärsineitä lapsia ja nuoria nyt tuetaan ja miten heidät palkitaan tunnollisuudesta, jota ryhmätasolla on vaikea em. lukujen valossa kiistää. Kehotan jokaista aloittamaan keskustelemalla aiheesta oman lähipiirin lasten ja nuorten kanssa. Saattaa tulla yllätyksenä, kuinka fiksusti asiaa pohtivia nuoria meillä on ja kuinka paljon heillä on tarve puhua asiasta. Tuskin kenenkään tarvitsee ajatella suojelevansa lasta ikäviltä tiedoilta, koska koronaa on ollut vaikea olla huomaamatta viimeistään siinä kohtaa, kun opettaja toteaa maskin takaa, että maanantaina ei tullakaan kouluun, vaan opiskellaan etänä.
Nuorten itse esille tuomia ajatuksia ovat mm. liikunnan ja harrastusten vaikeus ja tylsyys etänä. He tuovat esille, että joihinkin korona vaikuttaa paljon ja joihinkin vähän ja eri vanhemmat suhtautuvat hyvin eri tavalla. He tuovat esille huolensa lisääntyvästä ruutuajasta (ITSE!). Toisaalta on saatu enemmän kavereita kauempaa ja jopa ulkomailta, kun ohjataan ruudun ääreen. Yhteydenpito myös kaukaisempiin kavereihin on lisääntynyt. Englannin kielen osaaminen on parantunut. Toisaalta taas matkustamisen vähyys harmittaa sekä se, että vanhemmat voivat toki tavata toisiaan sisällä, mutta lapset eivät saa mennä toistensa koteihin. Joillain on kokemus, että kotona puhutaan vähemmän, vaikka kaikki ovat siellä samaan aikaan, joillain taas kokemus, että perheen kanssa ulkoillaan enemmän. Etäkoulusta tuotiin esille, että jollekin se sopii paremmin ja numerot ovat parantuneet, mutta osalle ei yhtään, vaan jaettu ajatus oli, että etäkoulussa on tosi helppo huijata. Parasta etäkoulussa taas on, että pääsee helpolla, mutta tätä nuoret eivät pidä kuitenkaan loppujen lopuksi hyvänä, vaikka se hauskaa onkin. Koskettavin kommentti, joka toistui, oli koko koronan suhteen: ”moti menee”.
Myös aiheesta tehdyt selvitykset tukevat edellistä. Jokainen aiheesta kiinnostunut lienee lukenut nuorten lisääntyvästä ahdistuksesta, lisääntyvistä kouluvaikeuksista sekä myös nuorten välisestä raa´asta väkivallasta. Sen sijaan, että taas päivitellään, miten nuoriso on pilalla, niin mietitään ennemmin, kuinka yllättäen nuoret on lyöty keskellä tällaista kriisiä ja miten me aikuisina voimme tukea heitä paremmin. Ei suinkaan ole nuorten vika, että heitä ei ole kollektiivina kriiseihin valmennettu hyvinvointivaltiossa eikä ole myöskään nuorten vika, että korona ottaa meitä aikuisiakin kupoliin. Ensimmäinen tuen muoto on tosiaan keskustella lähipiirin nuorten kanssa ja kuunnella mitä he kaipaavat. Lienemme tämän nuorille velkaa, koska näyttää siltä, että tämä aina pilalla oleva ihmisryhmä on ainakin koronaan suhtautunut meitä keski-ikäistyviä tunnollisemmin. Lasten ja nuorten kommentit aiheeseen on kerätty internet-pohjaisesti ja lapsilähtöisesti, joten niistä ja kokemusasiantuntijuudesta on kiitos osoitettava tyttärelleni Nathalielle, joka keräsi aineiston yhdessä ystävänsä kanssa. Kokemukset ovat ympäri Suomea ja Euroopan unionia ja yleistetty yksittäisistä kommenteista siten, että kommentoijan alkuperän jäljitys on mahdotonta.
Rami Raivio, sisältöjohtaja
