En koskaan ollut haka matematiikassa, mutta rakastan toisinaan numeroita. Ne auttavat hahmottamaan kokonaisuuksia.
Makustellaan hetken esimerkiksi numeroa 75 000. Se on melkoisen iso luku.Viidestä miljoonasta se on toki vain n. 1,5 %, mutta jos vertaamme 50 000, prosenttiluku onkin 150%. Melkoinen määrä!
Luvut eivät kuitenkaan avaudu ilman kontekstia: 75 000 on pyöreästi niiden lasten määrä, jotka ovat lastensuojelun avo – tai sijaishuollon piirissä. Viisi miljoonaa on pyöreästi väestömäärämme tällä hetkellä. Vuosittain syntyy n. 50 000 lasta Suomeen. Laskutavasta ja tulkinnasta riippuen, lastensuojelun piiriin kuuluu yli syntymäkohortin verran lapsia.
Jatketaan numeroiden pyörittelyä: n. 75 000 lapsesta 18 000 asuu sijoitettuna perheensä ulkopuolelle. 85% heistä todennäköisesti keskeyttää 2. asteen koulutuksen, joka kasvattaa syrjäytymisen riskiä eksponentiaalisesti. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle erään arvion mukaan 1,2 miljoonaa euroa. Tätä ennen jokainen sijoitusvuorokausi on maksanut sijoittavalle kunnalle noin 300 euroa.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa olemme ihmetelleet kauan lastensuojelun tilaa. Syytä olisikin. Itse mietin, miten näin pienellä kansakunnalla on varaa näin isoihin lukuihin. Voimmeko kansakuntana sanoa, että olemme onnistuneet? Vaikka ottaisimme huomioon tilastointimenetelmät ja lakimuutokset, trendi yli kahdenkymmen vuoden aikana on ollut jakuvasti nouseva.
Tämä siitä huolimatta, että tutkimus on lisääntynyt, osallisuudesta puhutaan yhä useammin , palvelun tarjoajia on enemmän kuin koskaan ennen ja kuuluvin äänen painoin on vaadittu enemmän resursseja.
Ehkä siis tuijottaessamme numeroita, havaitsemme lukujen kasvavan, vaikka toimiin on sijoitettu. Tuntuu hämmentävältä, kun asiaa miettii. Kuten aluksi kirjoitin, en ole haka matematiikassa, mutta ehdottaisin seuraavaa yksinkertaista lauseketta lähtökohdaksi:
Ennaltaehkäisevien toimien määrä + tehokkaampi sektoreiden välinen työskentely + lastensuojelutoimijoiden sisällön tarkkailu = pienemmät lastensuojeluluvut.
Kenties jopa vanha matematiikan opettajani olisi ensi kertaa samaa mieltä kanssani.
– Jouko Kiesiläinen
Kirjoittaja on lastensuojelun ammattilainen, kasvatustieteen maisteri ja Varsinais-Suomen Sosiaalipalvelut oy:n viestintävastaava. Lisäksi hän kirjoitti lukion matematiikan opettajan iloksi lyhyen matematiikan peruskurssien pohjalta
